Syksyllä tehtyä!
Oli pikku neidillekkin sopivia. Elikäs kelpasivat hänelle.
Neiti piti turkoosin sinisestä väristä eniten Ja tällä puvulla hän on enemmän kilpaillutkin.
Neitihän ei olisi jaksanut kokeilla pukuja tekovaiheessa. Jota piti aina välillä fiksata kun toi ammatti ei ole ompelija vaan aivan eri ala . Niin aina ei mene helpomman kautta vaan on kokeiltava useita kertoja ennenkuin puvut istuvat päällä niinkuin on halunnut. Mutta pikku hiljaa sitä oppii aina uutta.
Timanttien ja paljettien kanssa meni yksi ilta aina klo 04.00 asti yöllä, kun aina ajatteli että vielä vähän aikaa, niin sitten nukkumaan ja huomenna lisää.
Mutta lopputulokseen olen tyytyväinen ainakin tossa pronssipuvussa. No, nyt saa olla syksyyn saakka taas hissukseen ja ensi syksynä sitten jälleen uutta pukua suunnittelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti